Juuti näin, lokakuussa on sitten herättäjäjuhlien kiitosmessu, harjoitusaikataulu on myös selvinnyt. Totesin, että aika iso todennäköisyys on sille, että joudun olemaan muutamilta saksan kurssikerroilta poissa, mutta kurssikavereita pitävät huolta siitä, että pysyn kutakuinkin samassa tahdissa heidän kanssaan. Laulaminen on mukavaa yksin, mutta on se mukavaa silloinkin, kun on paljon ihmisiä laulamassa!
No, sitähän se oli, ei sitä nostalgiapläjäystä voinut hymyilemättä kuunnella! Varsinkaan, kun kyseessä on kaksi miestä, jotka ovat minua seitsemän vuotta vanhempia. Mikan ystävä Anssi sattui juuri siinä kokkaamisen kohdassa soittamaan, olihan se aikamoista kuunneltavaa! Ja oma fiilis parani huomattavasti!
Kommentit
Lähetä kommentti