No onhan tämä aika ihmeessä oltu, kun aika menee näin pian! Viikko vielä herättäjäjuhliin, sitä ennen ehdin harjoitella kaksi kertaa kuoron mukana. Olen ihmetellyt myös sitä valtavaa määrää tukea ja kannustusta, jota olen saanut, myös kaikki kuoron ulkopuolella olevat tutut ihmiset ovat kannustaneet ihan kiitettävästi. Olen yrittänyt muistaa heidän sanojaan, se on ollut miniööe tosi tärkeää. Vielä kerran mennään, täysillä!
No, sitähän se oli, ei sitä nostalgiapläjäystä voinut hymyilemättä kuunnella! Varsinkaan, kun kyseessä on kaksi miestä, jotka ovat minua seitsemän vuotta vanhempia. Mikan ystävä Anssi sattui juuri siinä kokkaamisen kohdassa soittamaan, olihan se aikamoista kuunneltavaa! Ja oma fiilis parani huomattavasti!
Kommentit
Lähetä kommentti