Mietin kuinka paljon muistoja voikin syntyä niin pienessä ajassa! Olimme valmistautuneet hyvissä ajoin juhlaan, minäkin ehdin käydä seitsemässä kuoroharjoituksrssa neljän kuukauden aikana. Jonkin verran sitä joutui olemaan poissa kotoa, mutta ei kuitenkaan ihan ylettömästi. Juhlamuistot kantavat minua syksyyn asti!
No, sitähän se oli, ei sitä nostalgiapläjäystä voinut hymyilemättä kuunnella! Varsinkaan, kun kyseessä on kaksi miestä, jotka ovat minua seitsemän vuotta vanhempia. Mikan ystävä Anssi sattui juuri siinä kokkaamisen kohdassa soittamaan, olihan se aikamoista kuunneltavaa! Ja oma fiilis parani huomattavasti!
Kommentit
Lähetä kommentti