Siirry pääsisältöön

Nimetön ja onneton

Joku sanoi, että minusta ei ole mihinkään, koska minulla on Asperger.  Niin moni on kuitenkin  uskonut minuun, koska he ovat ajatelleet minun pystyvän siihen. Television asennus on siitä hyvä esimerkki. Mikan kanssa on ollut helppo tehdä  töitä, olen nauttinut hyvä mieli. Olen o netin sen takia, koska olen eläkkeellä. En haluaisi olla!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tacoja ja nostalgiaa

No, sitähän se oli, ei sitä nostalgiapläjäystä voinut hymyilemättä kuunnella!  Varsinkaan, kun kyseessä on kaksi miestä, jotka ovat minua seitsemän vuotta vanhempia. Mikan ystävä Anssi sattui juuri siinä kokkaamisen kohdassa soittamaan, olihan se aikamoista kuunneltavaa! Ja oma fiilis parani huomattavasti!

Mä niin toivoisin....

Eti mulla ole kuin yksi toivomus, se olisi se, että Mika toipuisi flunssasta , hänelle se on tullut nyt eilisen torstain aikana. Heräsin kolmen aikaan yöllä enkä ole sen jälkeen juurikaan nukkunut. Voi vitsi,  miten sitä toivoisi toisen parantumista, heti puhelun päätyttyä laitoin kalentereihin tämän päivän kohdalle, että nyt minä soitan!

Vielä kerran yhdessä!

Juuti näin, lokakuussa on sitten herättäjäjuhlien kiitosmessu, harjoitusaikataulu on myös selvinnyt.  Totesin,  että aika iso todennäköisyys on sille, että joudun olemaan muutamilta saksan kurssikerroilta poissa, mutta kurssikavereita pitävät huolta siitä,  että pysyn kutakuinkin samassa tahdissa heidän kanssaan.  Laulaminen on mukavaa yksin, mutta on se mukavaa silloinkin,  kun on paljon ihmisiä laulamassa!