No niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, itse olin ihan varma, että naspurissa on kaikki hyvin. Lauantaiaamuna äiti oli soittanut kolme kertaa hätäkeskukseen, olin huomannut sen, kun olin sattumalta vilkaissut äitini puhelimeen. Keskustelimme asiasta ruokapöydässä, äiti kertoi tehneensä hätiköidyn johtopäätöksen. Minun äitini on niin suoraselkäinen, että hän kyllä pyytää anteeksi. Niin hyvä tyyppi hän on, minin äitini!
No, sitähän se oli, ei sitä nostalgiapläjäystä voinut hymyilemättä kuunnella! Varsinkaan, kun kyseessä on kaksi miestä, jotka ovat minua seitsemän vuotta vanhempia. Mikan ystävä Anssi sattui juuri siinä kokkaamisen kohdassa soittamaan, olihan se aikamoista kuunneltavaa! Ja oma fiilis parani huomattavasti!
Kommentit
Lähetä kommentti