No niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, itse olin ihan varma, että naspurissa on kaikki hyvin. Lauantaiaamuna äiti oli soittanut kolme kertaa hätäkeskukseen, olin huomannut sen, kun olin sattumalta vilkaissut äitini puhelimeen. Keskustelimme asiasta ruokapöydässä, äiti kertoi tehneensä hätiköidyn johtopäätöksen. Minun äitini on niin suoraselkäinen, että hän kyllä pyytää anteeksi. Niin hyvä tyyppi hän on, minin äitini!
Nyt olen päässyt tekemään graffitityylisiä värityskuvia, niitä on tullut tehtyä ihan kiitettävä määrä. En tiedä, saanko koko kirjjan tehtyä kesään mennessä, mutta ehkä kesän aikana, jos sinne jotakin väritettävää jää. Olen kuitenkin luottavainen, että kuvista tulee hienoja, kyllä sen jo tietää, kun on jo nelaisen monta jo tehnyt!
Kommentit
Lähetä kommentti