Aamu hämärtää, kaikki on kutakuinkin hyvin. Äiti lukee Hesaria, minä istun olohuoneessa. Ajattelen rakasta kattikaveriani, mitähän hänelle mahtaa nyt kuulua? Kyllä kai hänelle ihan hyvää kuuluu, en vaan ole nähnyt häntä tämän viikon aikana. Aamulla ennen sanomalehden hakua kolasin lumen pois pihalaatoituksen päältä, tuntui ihan mukavalta. Iloinen mieli on tänään ja se on hyvä!
No, sitähän se oli, ei sitä nostalgiapläjäystä voinut hymyilemättä kuunnella! Varsinkaan, kun kyseessä on kaksi miestä, jotka ovat minua seitsemän vuotta vanhempia. Mikan ystävä Anssi sattui juuri siinä kokkaamisen kohdassa soittamaan, olihan se aikamoista kuunneltavaa! Ja oma fiilis parani huomattavasti!
Kommentit
Lähetä kommentti