Siitä meillä oli tossa muutama päivä sitten puhetta, ihan hyvä, että se aina silloin tällöin tulee puheeksi. Äiti sanoi, ettei hän uskalla sanoa veljelleen kiroilemisesta, mutta minulle hän uskaltaa. Onneksi olen sellainen, että minulle saa sanoa. Etten heti ole siitä tukkanuottasilla äidin kanssa. Kaikilla meillä on oma tyyli puhua, jotkut kiroilevat todella paljon Kai siinä on sitä sanavaraston köyhyyttä, en oikein osaa sanoa, onko se sitä. Pitää muistaa, että jotkut ovat kovia kiroilemaan.
Nyt olen päässyt tekemään graffitityylisiä värityskuvia, niitä on tullut tehtyä ihan kiitettävä määrä. En tiedä, saanko koko kirjjan tehtyä kesään mennessä, mutta ehkä kesän aikana, jos sinne jotakin väritettävää jää. Olen kuitenkin luottavainen, että kuvista tulee hienoja, kyllä sen jo tietää, kun on jo nelaisen monta jo tehnyt!
Kommentit
Lähetä kommentti