Siitä meillä oli tossa muutama päivä sitten puhetta, ihan hyvä, että se aina silloin tällöin tulee puheeksi. Äiti sanoi, ettei hän uskalla sanoa veljelleen kiroilemisesta, mutta minulle hän uskaltaa. Onneksi olen sellainen, että minulle saa sanoa. Etten heti ole siitä tukkanuottasilla äidin kanssa. Kaikilla meillä on oma tyyli puhua, jotkut kiroilevat todella paljon Kai siinä on sitä sanavaraston köyhyyttä, en oikein osaa sanoa, onko se sitä. Pitää muistaa, että jotkut ovat kovia kiroilemaan.
No, sitähän se oli, ei sitä nostalgiapläjäystä voinut hymyilemättä kuunnella! Varsinkaan, kun kyseessä on kaksi miestä, jotka ovat minua seitsemän vuotta vanhempia. Mikan ystävä Anssi sattui juuri siinä kokkaamisen kohdassa soittamaan, olihan se aikamoista kuunneltavaa! Ja oma fiilis parani huomattavasti!
Kommentit
Lähetä kommentti