Huhtikuu pyörähtää jo liikkeelle, miten ihmeessä aika on voinut mennä näin pian? Tänään mä just mietin, että eihän se edes voi olla mahdollista, mutta sr on pakko vaan uskoa että aika menee juuri tätä vauhtia kuin se menee. Nyt mennään eteenpäin, katsotaan mihin se riittää.
No, sitähän se oli, ei sitä nostalgiapläjäystä voinut hymyilemättä kuunnella! Varsinkaan, kun kyseessä on kaksi miestä, jotka ovat minua seitsemän vuotta vanhempia. Mikan ystävä Anssi sattui juuri siinä kokkaamisen kohdassa soittamaan, olihan se aikamoista kuunneltavaa! Ja oma fiilis parani huomattavasti!
Kommentit
Lähetä kommentti