Kun puhelimeni pärähtää soimaan ja siellä on mun pikkuserkkuni, hän kyselee, miten pienryhmän konsertti oli sujunut. Hyvin se oli sujunut, aivan kuten viikko sitten, jolloin hän oli ollut paikanpäällä minua kuuntelemassa. Minusta on mukavaa, kun Eetu kannustaa meitä tarinoimaan kappaleista, myös minulla oli tarina kerrottavana. Ihanalla fiiliksellä sain laulaa, se on hieno juttu!
No, sitähän se oli, ei sitä nostalgiapläjäystä voinut hymyilemättä kuunnella! Varsinkaan, kun kyseessä on kaksi miestä, jotka ovat minua seitsemän vuotta vanhempia. Mikan ystävä Anssi sattui juuri siinä kokkaamisen kohdassa soittamaan, olihan se aikamoista kuunneltavaa! Ja oma fiilis parani huomattavasti!
Kommentit
Lähetä kommentti